Boogie's Clint Eastwood alias Vikke syntyi Kajaanissa 4.5.2006 iloiseen pentueeseen. Koirakuume oli keväällä 2006 kova ja ehdin jo ihastua aikuiseen Cockerspanieli Elliin joka etsi uutta kotia, mutta harkitsin sitä liian kauan. Hyvä niin.

Lasten kanssa otimme yhteyttä sitten Kajaanilaiseen kasvattajaan ja varasimme pennun. Ensimmäinen varaus oli pentuun nimeltään John Wayne. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa viisiviikkoisia ja silloin kasvattaja kyseli tietenkin aiemmista koirista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Tiinalla oli suunnitelmissa osallistua lapsi ja koira -näyttelyihin, itse toivoin ylösajavaa lintukoiraa. Tapaamisessa selvisi että John Waynen toinen kives ei ollut vielä laskeutunut ja kasvattajan ehdotuksesta meille lopullisesti varattiin iloinen pentu Clint Eastwood!

Odottavan aika on aina pitkä, katselimme iltaisin kuvia ja mietimme että mitä tarvikkeita hankitaan tulevalle pennulle. Kesäkuu lähestyi loppuaan ja kesäloman alettua Tiina ja Tomi ja minä suuntasimme auton keulan Tampereelle, suunnitelmissa viettää mukava viikonloppu Särkänniemessä. Muuten meni se reissu hyvin mutta kun olimme huvipuistossa, niin vettä satoi kaatamalla! Ei se riemua hirveästi haitannut. Sunnuntai-aamuna lähdimme auringon paistaessa Tampereelta Kajaania kohti. Kajaanista pentu ja tarvikkeita kyytiin ja suunta kotiin. Olihan meillä riemu ylimmillään!

Kotona pennulle mietittiin nimeä ja minä pääsin kuitenkin sen sitten päättämään ja niin meidän koirasta tuli Vikke!

Vikelle tehtiin peti kodinhoitohuoneeseen ja oviaukkoon laitettiin portti. Eihän siitä nukkumisesta mitään tullut kun Vikke vinkui koko yön niin paljon että siirsiin patjan oviaukon viereen ja käsi portista Viken pedille, siihen se sitten rauhottui.

Vikestä kasvoi terhakka koira, turkkikiin kasvoi niin että kun noin puolivuotiaana veimme ensimmäisen kerran trimmattavaksi niin trimmaaja meinas pyörtyä. Muutamia kertoja käytin ammattilaisella ja sen jälkeen ostin omat trimmausvälineet ja suoritin itse turkin lyhennyksen. Onnistui ihan kohtuullisesti kun ei Vikkeä mihinkään näyttelyyn viety kuitenkaan.

Vikke oli koulutettu koira! Kävimme tottelevaisuuskurssilla ja siellä Vikke oppi hyvin käyttäytymään myös toisten koirien kanssa. Kävimme myös lintukoirakoulussa jossa harjoittelimme ohjaajan opastuksella koiran ohjaamista käsimerkein mihin suuntaan koiran tulisi mennä ja etsiä lintuja. Heti Vikke senkin homman älysi!

Vikke ehti asua monissa paikoissa, Rovaniemellä, Hirvensalmella, Luusuassa, Pyhätunturilla ja viimeiseksi Iissä. Vikke sopeutui aina hyvin uuteen asuinpaikkaan ja tykkäsi myös olla autossa. Oli helppo kulkea.

Mökin rakennustyömaan aikana Vikke löysi oman paikkansa tulevasta mökistä vaikka ei ollut lattiaa saati sitten seiniä. Nukkui jo silloin tulevan makuuhuoneen nurkassa.

Viimeisinä elinvuosinaan Vikeltä meni kuulo ja näkökin vähän heikkeni. Hajuaisti pysyi terävänä ja iankaiken Vikke oli ovela koira kun osasi aukaista laatikoita (varasti suklaata), osasi aukaista laukun (varasti purkkaa) ja osasi myös syödä kaiken mitä löytyi pöydältä jos vain siihen ylsi.

Vikke tykkäsi käydä mökillä ollessaan tervehtimässä myös naapureita, saattoi muina koirina kävellä pirttiin, pyytää makupalaa ja laittaa nukkumaan.

Vikke ei koskaan ollut vihainen. No ehkä sen yhden kerran kun varasti leipäpussin ja minä tietenkin sitä pelastamaan, siinä minulle Vikke the Voro koitti ärhennellä mutta kun laitoin Viken ns. kenttään ja otin leipäpussin pois, oltiin taas ystäviä.

Iloisia haukkumisia, haisteluita, saaliita, naaraita ja hyviä makupaloja ystäväni Vikke sinne taivaaseen. Sano Esko-papalle terveisiä!

 

Pertti

IMG_0005.jpgIMG_2472.jpgIMG_2476.jpgIMG_2487.jpg